Henrin Auteron blogi

HUOM: Kukin blogistimme vastaa itse omista teksteistään ja muista lausunnoistaan! Ota yhteyttä: viranomaismafia (at) gmail.com

tiistai 2. syyskuuta 2014

Missä oikeusvaltio?

Nyt on paljon puhuttu ihmisten oikeusturvasta säästämisestä. Yksi esimerkki on se kuinka valtakunnansyyttäjä myöntää, että Suomessa syyttäjät jättävät nostamatta syytteitä työpaineiden vuoksi. Tätä voidaan kutsua muun muassa priorisoinniksi. Eli käytännössä syyttäjä voi kallistua vaikkapa vähäisessä rikosasiassa sille kannalle ettei nosta syytettä. Lue lisää klikkaamalla tästä.

Monelle juridiikkaa ymmärtämättömälle ”kaikki on hyvin Suomessa” – mantraa hokevalle auktoriteettimyönteiselle ”kunnon kansalaiselle” tämmöinen perustelu voi olla ihan järkeenkäypä.

Mutta. Hetkinen. Asia ei suinkaan ole noin mustavalkoinen, että voidaan tuolla tavoin priorisoida.

Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Julkista toimintaa on esimerkiksi viranomaistoiminta.

Edellä mainittua kutsutaan oikeusvaltioperiaatteeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että syyttäjän on arvioitava rikosasiaa vain ja ainoastaan puhtaasti siitä näkökulmasta onko lain mukaan tapahtunut rikos vai ei.

Se on siis täysin absurdi selitys huonolle ja lainvastaiselle viranomaistoiminnalle, että nyt on lama ja resurssipula.

Samaa koskee myös muitakin viranomaisia, esimerkiksi poliisia ja sosiaaliviranomaisia. Poliisi ei voi sanoa, että nyt ei ole mahdollisuutta tutkia sitä vähäistä baaritappelua, koska on lama ja resurssipula. Se olisi siis perustuslain vastaista. Ja samaa koskee ehdottomasti myös pelastus - tai poliisihenkilökunnan tuloa syrjäseudulle sellaisessa ajassa, että ihmishenki ja sitä kautta hyvä viranomaistoiminta vaarantuu.

Samaten myöskään sossu ei voi sanoa, että 8-vuotias pikkutyttö kuoli, koska on lama ja resurssipula. Tuollaisessa tapauksessa on itsestäänselvyys, että lapsi pitää huostaanottaa. Sama koskee myös sellaisia perheitä, jotka tarvitsisivat avohuollon palveluja eikä lapsen huostaanottoa. He ovat oikeutettuja yhteiskunnan tukeen, oli lama tai ei. Tämän takaa esimerkiksi lastensuojelulakiin kirjattu perheen jälleenyhdistämisvelvoite.
Eerikan tapauksesta on tulossa virkarikoskäräjät. Pimeät asiat on saatava julkisuuteen ehdottomasti!
Suomi on myös saanut pohjoismaista eniten ihmisoikeustuomioita.

Tai voihan sitä aina perustella resurssipulalla, mutta sen verran pykäläsokea olen, että en hyväksy tällaista perustelua hyväksyttävänä yhteiskuntamoraalin mukaisena selityksenä.

Mutta siis. Loppuun haluan sanoa sen verran vielä, että minua saa sanoa ”turhasta valittajaksi ja ruikuttajaksi” vaikka niin paljon kuin haluaa. Minä valitan esimerkiksi siksi, koska laittomana viranomaistoimintana on pikkutyttö kuollut. Hyssyttelyn aika on ehdottomasti ohi, jotta ihmisten oikeusturva ja hyvinvointi paranee.

Väärä lainsoveltaminen on siis vakava ongelma Suomessa. Voima-lehden teesi ”Raha ei lue lakia” osuu siis oikeaan. Suomessa ei todellakaan ole ”kaikki asiat pääsääntöisesti hyvin”.
 
Myöskään suurin osa asianajajista ja muista lakimiehistä ei aina luota Suomen oikeuslaitokseen. Heistä peräti 88 % on sitä mieltä, että tuomarien ammattitaito ei aina riitä kyseessä olevan jutun ratkaisemiseen.
Lue lisää seuraavista lähteistä:

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti