Henrin Auteron blogi

HUOM: Kukin blogistimme vastaa itse omista teksteistään ja muista lausunnoistaan! Ota yhteyttä: viranomaismafia (at) gmail.com

lauantai 16. elokuuta 2014

Stadin drinksumies


 
Tämä blogikirjoitus käsittelee Helsingin kaupungin entisen sosiaalijohtajan Paavo Voutilaisen metkuja. Aloitetaanpa vaikka siitä mitä tapahtui Helsingissä äitienpäivänä vuonna 2012. Silloin surmattiin pikkutyttö, 8-vuotias Vilja-Eerika.

Mutta miten Voutilainen tähän liittyy? Hyvä kysymys. Mietitäänpäs tässä kirjoituksessa hänen tekemisiään ja sanomisiaan. Hän on kylvänyt sosiaalitoimeen liiallista tulosvastuuasennetta. Hänen johdollaan palveluja on yksityistetty. Hänen johdollaan on myös huostaanottobisnestä tuettu. Siis tuettu huostabisnesfirmoja. Samoja firmoja, jotka tuottavat yksityisiä sosiaali – ja terveydenhuollon palveluja.
Kuvassa Paavo Voutilainen


Kuvassa Marco Polo - ravintola Helsingissä
Resurssipula. Sillä on perusteltu Eerikan surmaa. Olisiko asianlaita niin, että resursseja ei kohdisteta oikein? Eerikan tapaus oli vakava ja suuriongelmainen tapaus. Onhan sekin eräänlaista resurssipulaa jos ei hirveästi ole muita työvälineitä puuttua pieniongelmaisten perheiden ongelmiin kuin huostaanotot. Aivan. Se vapauttaisi resursseja näihin Eerikan tapaisiin juttuihin jos ratkaisu esimerkiksi ”kurittoman ja maata polkevan EVVK-teinin tai lapsen” ongelmiin ei heti olisi huostaanotto. Viittaan aikaisempiin kirjoituksiini, joissa olen näistä jutuista kirjoittanut. Sieltä työkalupakista puuttuvat esimerkiksi ne 1980-luvun kodinhoitajat. Tilastoistakin selviää, että tuon ajan jälkeen huostaanotot ovat lisääntyneet paljon. Tämä Eerikan tapaus on siis yksityistämisen autuuttaa ja ihanuutta pahimmillaan.

Mutta siis. Palataanpa Voutilaiseen. Muun muassa kokoomuslaiset ovat kehuneet hänen ”tulosvastuullisuuttaan ja muutosjohtajuuttaan”. Kokoomuksella on siis näppinsä pelissä Eerikan surmassa. Katso myös linkkaamani kuva sosiaaliministeri Laura Rädyn (kok) puheista tässä blogikirjoituksessani.

Onko tulosvastuullista esimerkiksi se, että samaan aikaan kuin sosiaalijohtaja Voutilaisen johtama virasto panikoi taloudellisten vaikeuksien kanssa niin hän hankkii itselleen hienouksia. Miltä kuulostaa vaikkapa 71 900 euron työhuoneen sisustuslasku? Sitten löytyy vielä esimerkiksi baaritarjoiluja ja lounaita muille virkamiehille ja yhteistyötahoille. Nämä yhteistyötahot ovat muun muassa sosiaali – ja terveysalan yritysten edustajia.

Huonekalut ovat siis ranskalaisen Le Corbusierin nahkakalusteet ja muut designhuonekalut. Eikö normaalit toimistohuonekalut olisi riittäneet?

Lounaita. Drinksuja. Baarilaskuja.

Voutilainen on siis drinksumies, bilehile, rötösherra, viranomaisrikollinen, epäpätevä virkamies, kulinaristi, baareissa humputtelija ja ravintola Marco Polon vakioasiakas. Siinäpä oikein elämällä elostelija kuolleen pikkutytön kustannuksella.

Rolex vielä ranteeseen niin avot (ellei ole jo)…

Ja ehei. Ihan turha mulle ruikuttaa, että mutkun mutkun ne ovat sosiaalijohtajan omaa edustusbudjettia. On se kumma kun ei voi sen verran aloitteellinen ja epäitsekäs olla, että omista edustusmenoista karsitaan. Pullakahvit riittänee. Ei sitä minullakaan sen kummempia tarjoiluja ole ollut kun olen ollut joskus lastenkodissa ja rampannut sossujen neuvotteluissa.

Voima-lehti kirjoittaa 5 / 2009 (eli kolme vuotta ennen Eerikan surmaa) seuraavaa:
-
Mitä voi ostaa 15 vuoden toimeentulotuilla? Esimerkiksi ranskalaisen nahkakalustuksen sosiaalijohtajan työhuoneeseen. Ja miten se tehdään? Voima kertoo, miten sosiaalilautakuntaa kusetetaan.
- Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.) oli haukkunut sosiaalivirastoa ”vuotavaksi laivaksi”. Virasto ylitti jatkuvasti budjettinsa, ja ruoriin haluttiin johtaja, joka kunnioitti budjettikuria. Uuden sosiaalijohtajan toivottiin etsivän ratkaisuja tehostamalla ja kilpailuttamalla.
- Voutilainen alkoi hoitaa virkaansa huhtikuussa 2006 riitaisissa tunnelmissa, sillä hänen pätevyydestään tehtiin valitus hallinto-oikeuteen. Valitus pyöri oikeuden rattaissa pari vuotta. Helsingin hallinto-oikeus totesi keväällä 2007, että Voutilainen on epäpätevä. Helsinki valitti Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Voutilainen ei ole epäpätevä. Se siis kumosi Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisun.

Keväällä 2014 Voutilainen loikkasi töihin yritykseen, jolta Helsingin kaupunki tilasi miljoonien palveluja kilpailuttamatta. Hän siis loikkasi yritykseen jonka kanssa oli aiemmin hieronut kauppoja. Kätevää. Oikea kaupparatsu. Viranomaisrikollinen.

Missä on virkamiehen esteellisyys? Nuo Voutilaisen ja liikekumppaneiden touhuthan ovat virkavelvollisuuden rikkomista ja virkamiehen lahjontaa. Lue lisää virkamiehen esteellisyysperusteista täältä.

Seura-lehdessä todetaan 21.5.2014 esimerkiksi seuraavaa:
- Kalustekauppaa sekä noin 130 000 euron – niin ikään ilman kilpailua – Diakonissalaitokselta tehtyä konsulttiselvitystä käsiteltiin sittemmin käräjillä, mutta vuonna 2011 syytteet hylättiin.

Lue kyseinen artikkeli klikkaamalla tästä. Lue Helsingin käräjäoikeuden tuomio klikkaamalla tästä.

Myös yksityishenkilö kanteli asiasta oikeusasiamiehelle. Kantelua ei voitu tutkia, koska asiassa oli rikosprosessi kesken. Ottamatta kantaa käräjäoikeuden ratkaisuun niin varmaan olisi johtanutkin toimenpiteisiin kantelumenettelyssä. Hallinnollinen vastuu on näet paljon pienempi kuin rikosoikeudellinen vastuu. Lue lisää klikkaamalla tästä.

Kilpailuttamatta jättäminen oli siis joka tapauksessa lainvastaista.

Pääsi siis vastuusta. Ketku Voutilainen.

Mistä on Voutilaisen suosio tehty? Ettei vain pikkutytön hengestä?

Mutta onneksi on tulossa ensi vuonna virkarikoskäräjät Eerikan tapauksesta, niin saadaan korruptiota julkisuuteen.


Muut lähteet:










1 kommentti:

  1. Voutilaisen naisystävä oli aikoinaan huonomaineisen Pitäjänmäen lastenkodin vastaava. Siellä tehtiin asiakkaiden läheisistä väkivaltaisia ainakin paperilla jos ei muuten ollut. Pahin kirjallisten papereiden laatija oli Liisa Lindgren. Hän myös valvoi valvottuja tapaamisia. Tosin hän sai muistutuksen ylemmältä taholta kirjoituksistaan. Laitos oli kuin Gestapon, eli kohtelu sen mukaista. Minäkin kävin isoäitinä yhden kerran valvotusti tapaamassa lapsenlapsiani. Toista kertaa en enää mennyt ja minulla oli nauhuri kokoajan laukussa päällä. Minulla ei ole rikosrekisteriä eikä ole pojallanikaa. Silti meistä tehtiin aivan hirveitä kun setalainen toinen isoäiti puhui paskaa saadakseen tyttärensä perheen erotettua ja siinä kyllä onnistuikin. Ei muiden puheita otettu todesta.

    VastaaPoista